Tästä vuodesta lähtien useiden tekijöiden, kuten Yhdysvaltain keskuspankin perättäisten aggressiivisten koronnostojen, Ukrainan kriisin ja korkealla pysyneen kansainvälisen raaka-aineiden hintojen vaikutuksesta Latinalaisen Amerikan suurten talouksien paikallisen valuutan kurssit ovat laskeneet, tuontikustannukset ovat nousseet ja tuontiinflaatiosta on tullut yhä vakavampi. Tätä varten Brasilia, Argentiina, Chile, Meksiko ja muut maat ovat äskettäin ryhtyneet seurantatoimiin koron nostamiseksi vastauksena.
Tarkkailijat huomauttavat, että Latinalaisen Amerikan suurten keskuspankkien koronnostoaloitteilla on ollut rajallinen vaikutus inflaatiota hillitsevästi. Tänä vuonna ja tulevina vuosina Latinalaisessa Amerikassa on edessään haasteita, kuten lisääntyvät inflaatiopaineet ja investointien väheneminen tai paluu alhaiselle kasvutasolle.
Argentiinan kansallisen tilastoinstituutin ja väestönlaskentatietojen mukaan Argentiinan inflaatio oli heinäkuussa 7,4 prosenttia, mikä on korkein sitten huhtikuun 2002. Tämän vuoden tammikuusta lähtien Argentiinan kumulatiivinen inflaatio on noussut 46,2 prosenttiin.
Meksikon kansallisen tilasto- ja maantieteen instituutin tiedot osoittivat, että Meksikon vuotuinen inflaatio oli heinäkuussa 8,15 prosenttia, mikä on korkein sitten vuoden 2000. Latinalaisen Amerikan talouksien, kuten Chilen, Kolumbian, Brasilian ja Perun, viimeaikaiset inflaatioluvut eivät myöskään ole kovin optimistisia.
Yhdistyneiden kansakuntien Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomissio (ECLAC) julkaisi elokuun lopussa raportin, jonka mukaan LAC-alueen keskimääräinen inflaatio oli 8,4 prosenttia tämän vuoden kesäkuussa, mikä on lähes kaksinkertainen alueen keskimääräiseen inflaatioon verrattuna edellisen vuoden kesäkuussa. 2005-2019. On pelätty, että Latinalaisessa Amerikassa saattaa olla pahin inflaatio sitten 1980-luvun "menetetyn vuosikymmenen".
Fedin aggressiiviset koronnostot eivät ole aiheettomia huoleen Latinalaisen Amerikan talouksille. 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa rahoitusalan globalisaatio kiihtyi, kansainväliset pääomamarkkinat tulvivat "öljydollareilla" ja Latinalaisen Amerikan maiden ulkoinen velka lisääntyi. Kun Yhdysvallat aloitti koronnostosyklin torjuakseen inflaatiota, korot nousivat, mikä sai Latinalaisen Amerikan maat joutumaan velkakriisiin, johon niillä ei ollut varaa. 1980-luku tunnettiin Latinalaisen Amerikan "menetettynä vuosikymmenenä".
Selviytyäkseen paikallisen valuutan devalvaatiosta, vähentääkseen pääoman ulosvirtausta ja vähentääkseen velkariskiä Brasilia, Argentiina, Chile, Meksiko ja muut maat ovat äskettäin seuranneet tai jopa edeltäneet keskuspankkia nostamassa korkoja, joista suurin osa korkojen tarkistuksia, suurin vaihteluväli on Brasilia. Viime vuoden maaliskuusta lähtien Brasilian keskuspankki on nostanut korkoja 12 kertaa peräkkäin ja nostanut viitekorkoa asteittain 13,75 prosenttiin.
Argentiinan keskuspankki nosti 11. elokuuta ohjauskorkoaan 9,5 prosenttiyksiköllä 69,5 prosenttiin, mikä merkitsi Argentiinan hallituksen tiukempaa asennetta inflaatioon. Meksikon keskuspankki nosti samana päivänä ohjauskorkoaan 0,75 prosenttiyksikköä 8,5 prosenttiin.
Taloustieteilijät huomauttavat, että nykyinen inflaatiokierros on pääasiassa tuontiinflaatiota ja että korkojen nostaminen ei johda ongelman ytimeen. Korkojen nousu lisää myös investointikustannuksia ja heikentää talouden dynaamisuutta.
Carlos Aquino, Perun kansallisen San Marcosin yliopiston Aasian-tutkimuskeskuksen johtaja, sanoi, että Fedin jatkuvat koronnostot ovat tehneet Perun taloudellisen tilanteen "entistäkin huonommaksi". Yhdysvaltojen rahoituspolitiikka on perinteisesti perustunut vain sen omiin taloudellisiin etuihin, "siirtäen" konflikteja taloudellisen hegemonian kautta ja saattamalla muut maat maksamaan kovaa hintaa.
ECLAC nosti elokuun lopussa alueellisen talouskasvun ennusteensa 2,7 prosenttiin tämän vuoden tammi- ja huhtikuun ennusteista 2,1 ja 1,8 prosenttia, mutta selvästi alle alueen viime vuoden 6,5 prosentin talouskasvun. ECLACin väliaikainen pääsihteeri Mario Simoli sanoi, että alueen on koordinoitava paremmin makrotalouspolitiikkaa talouskasvun tukemiseksi, investointien lisäämiseksi, köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi sekä inflaation hillitsemiseksi.
Muuta markkinoita ja kieltä
